Vesikoira

Espanjalla on pitkät perinteet karjataloudessa, erityisesti lampaiden paimentamisesta. Espanjan vesikoira ja mastiffi ovat kaksi alkuperäistä rotua, jotka ovat tehneet paljon työtä kotieläintuotannossa.

"Turco Andaluzin" (Espanjan vesikoira), sen kehittämiseen ja evoluutioon ovat suoraan vaikuttaneet maan poliittiset ja taloudelliset tilanteet maa, metsä ja karjataloudessa

Vuosien 1933 - 1960 karjatalous ja paimentaminen vähentyi huomattavasti, ja siksi myös vesikoiran paimennustyö ja sen lukumäärä, vähentyi huomattavasti useista syistä:

1 Kansalaissodan jälkeen, viljan hinta oli korkealla, joten ruoholaitumet otettiin vehnän ja riisin viljelyyn.

2 Myös puuvillan, sokerijuurikkaan ja tupakanviljelyn kasvu vähensi avoimia laitumia.

3 Valtio vähensi perinteisten laidunalueiden määrää ja alaa, ottamalla suuren osan vanhoista laidunmaista metsäkäyttöön.

4 Edelläluetellut kolme asiaa yhdessä tuontirajoitusten ja kalliimman rehun myötä, viljelijä ei voinut osoittaa liiallista kiinnostusta kasvattamaan laumaansa.

5 Maatilan töiden koneellistuminen myös vähensi tarvittavien eläinten määrää.

 

Espanjanvesikoira eli Turco Andaluz, liittyi läheisesti vuohiin joiden tuotanto rajattiin käytännössä Extremaduran, Andalusian ja Murcian alueille.

Vuohen erosioiva vaikutus maaperään yhdessä maidossa olevan Maltan kuumeen bakteerin lähes jatkuva läsnäolo aiheutti sen että vuohelle kehittyi poliittisesti erittäin huono maine ja se haluttiin poistaa kokonaan Espanjan maaperältä. Joten näiden toimien vaikutuksesta Espanjan vesikoiran määrä pienentyi entisestään.

Tällä hetkellä arvioitu "väkiluku" on noin 50 000 vesikoiraa Espanjan alueella.

 

Vapaasti käännetty ja referoitu Simon Garcian tekstistä